Lauantai-ilta, yksin kotona. Asunto on sotkuinen, masentaa, ahdistaa, olo on yksinäinen ja hylätty, ei voimaa saati intoa. Ukko vaihteeksi viettämässä iltaa veljensä kanssa kuten yleensä viikonloppuisin. Heillä päivä sisältää: kaupassa käyntiä, ystävyyttä, hauskanpitoa, leffojen katsomista, pelaamista pelikoneella, koirien kanssa temppuilua, ulkona pelleilyä.. Minun päiväni sisältää: sängyssä makaamista läppärin kanssa, tappaen aikaa ja tuhansia turhia yrityksiä piristää itseään ja saada ajatukset pois pahasta olostaan.
Taas pyörii kaikki asiat mielessä mikä elämässäni on perseelleen. Asunto ei pysy siistinä, omat mielenterveysongelmat eivät etene mihinkään (ainakaan positiiviseen suuntaan), rahaa ei ole koska rahatilanne yleisesti on surkea, voimaa ei ole hoitaakseni ylipainoani pois tai edes saadakseni oman rapakuntoakin huonomman kunnon edes hieman kohoamaan. Töitä ei kummallakaan ole eikä meistä siihen kumpikaan varmaan kunnolla pystyisikään, itse en ainakaan. Seksi on ikuinen pahanolon lisääjä, samoin asunnon siisteys ja raha. Minä olen itse aina ollut se jota on pitänyt puskea, pakottaa ja työntää eteenpäin että saan asiat tehtyä ja hoidettua, miten minä nyt sitten olen tässä tilanteessa jonka pitää hoitaa kaikki ja jonka pitää olla se jonka täytyy puskea toista että edes pieninkin asia tulisi hoidettua?
Miksi minä? Ihan kuin ei olisi tarpeeksi huolehtimista jo omassa itsessänikin, miksi minun pitää huolehtia siitä että Ukko hoitaa asiansa, tekee mitä pitää ja kun ei tee niin tehdä itse tai olla se paha ihminen joka yrittää pistää tekemään? Ja jokaista asiaa minkä hän sitten tekee täytyy pitää jonain suurena urotyönä jonka hän teki auttaakseen minua! Mies jo pian 28-vuotias eikä osaa edes roskaa kerätä lattialta ilman että siitä mainitsee.. kuin koko roskaa ei siinä olisikaan ennenkuin pyydän sen viemään roskiin. Olisi niin miljoona asiaa mistä kirjoittaa mutten edes tiedä kunnolla mistä aloittaa..

Mielenterveysongelmani ovat siis masennus ja ahdistus.. en käy yksin kaupassa, silloin tällöin ukkoni kanssa yhdessä pyöräilemme. Yleisesti siis ukko hoitaa kauppa-asiat. Ja roskien viemisen. Ja siinä se. Ne asiat hän tekee mukisematta. Ja siihen se sitten jääkin. Minulle siis jää osakseni VAIN: roskien keräys, tavaroiden laitto, kokkaus, pyykkäys, likaiset vaatteet likaisiin, puhtaat kaappiin, pölyjen pyyhkiminen, pullojen keräys, astioiden vieminen keittiöön jne jne. perusasiat. Kaikki muu on niin sanotusti vuorottelua, minä tiskaan, hän imuroi ja toisinpäin, koira käytetään vuorotellen ulkona, kissanhiekat myös vuorotellen. Jo perusihminen yksinään imuroi sen kerran viikossa, meillä se tapahtuu enemmänkin kerran kuukaudessa sillä en saa ukkoani liikkeelle. On jo tarpeeksi vaikea saada itse itseni esim. tiskaamaan tai tekemään yhtään mitään ja sitten vielä pitää ukko saada hoitamaan oma hommansa, koska jos minä hoidan oman hommani ja hän ei omaansa sitten minä taas olen tehnyt ns. extra vuoron jota ei huomioida missään ja hän jättää vain omansa tekemättä kunnes taas sitten tuleekin seuraava kerta. En jaksa olla pikkulapsen kanssa naimisissa.. Olen itse kiukutteleva lapsi jota pitää komentaa, en äiti joka pitää kaiken kasassa!